kantakulma

substantiivi

1. kulma, joka muodostuu, kun kaksi tasoa leikkaa toisensa

   Kätensä muodostama kantakulma oli tarkka.

Taivutus

yks. nom. kantakulma, yks. gen. kantakulman, yks. part. kantakulmaa, yks. ill. kantakulmaan, mon. gen. kantakulmien kantakulmain, mon. part. kantakulmia, mon. ill. kantakulmiin.

Synonyymisanakirja

kantakulma

1. perusnurkka.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Rakennuksen kantakulma oli vahva.
Geometria laskettiin kantakulman avulla.
Kantakulma määritteli katon nousun.

Käännökset

Riimisanakirja

kantakulma rimmaa näiden kanssa:

laajakulma, nollakulma, kamerakulma, suorakulma, aurakulma, kuvakulma

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kantakirja, kantakirjalehmä, kantakirjaori, kantakulma, kantalappu, kantalenkkiside