karaisu
substantiivi
-
metallin kovettaminen kuumennuksen ja äkillisen jäähdytyksen avulla
Hän teki karaisun tyytyväisenä lopputulokseen.
Taivutus
yks. nom. karaisu, yks. gen. karaisun, yks. part. karaisua, yks. ill. karaisuun, mon. gen. karaisujen karaisuiden karaisuitten, mon. part. karaisuja karaisuita, mon. ill. karaisuihin.
Esimerkit
Karaisu auttaa valmistumaan haasteisiin.
Kilpailu oli täydellinen karaisu.
Lapsuuden kovat ajat olivat hyvä karaisu.
Käännökset
Läheisiä sanoja
karahviviini, karaista, karaistua, karaisu, karakteri, karakterisoida