karttu
substantiivi
-
rakennus- tai huonetelineen osa
"Asensimme kartun telineeseen."
Taivutus
yks. nom. karttu, yks. gen. kartun, yks. part. karttua, yks. ill. karttuun, mon. gen. karttujen, mon. part. karttuja, mon. ill. karttuihin.
Synonyymisanakirja
karttu
-
miekka, nuija, sauva, kyykkämaila, maila, keppi.
Esimerkit
Metsästä löytyi vanha karttu.
Karttu oli peittynyt sammalella.
Hän veisti kartusta koristeen.
Käännökset
Liittyvät sanat
karttupiilo, kurikkaLäheisiä sanoja
karttatasku, karttateline, karttelu, karttu, karttua, karttuisa