kaura
substantiivi
-
viljelykasvi, joka tuottaa siemeniä käytettäväksi rehuna tai ruoanvalmistuksessa
Kaura on tärkeä viljelykasvi Suomessa.
Taivutus
yks. nom. kaura, yks. gen. kauran, yks. part. kauraa, yks. ill. kauraan, mon. gen. kaurojen kaurain, mon. part. kauroja, mon. ill. kauroihin.
Esimerkit
Kaura on terveellinen aamiaisen ainesosa.
Kaura kasvaa hyvin näillä pelloilla.
Hän käyttää kauraa leivonnassa.
Etymologia
Peräisin muinaisnorjan sanasta 'hafra'.
havra, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kaer, karjala kagru, pohjoissaame havvar, ruotsi havre. Englanniksi oat
Käännökset
Slangisanakirja
-
kaurafotti: hevonen
-
kaurahattu: maalaistollo : Mä sit kysyin parilt kaurahatult ku stondas siin …
Sanonnat
"Ei hevonen kärryjä vedä, vaan kaura."
Riimisanakirja
kaura rimmaa näiden kanssa:
hukkakaura, siemenkaura, papinkaura, virkaura, maatiaiskaura, rehukaura
Liittyvät sanat
siemenkaura, rehukaura, peltokierto, rehukasvi, lajikeLäheisiä sanoja
kaupustelija, kaupustella, kaupustelu, kaura, kaurahattu, kaurahiutale