kauris
substantiivi
-
hölkä- tai peuralaji, joka elää metsissä ja avoimilla alueilla
Näimme hiihtoreissulla metsässä kauriin.
Taivutus
yks. nom. kauris, yks. gen. kauriin, yks. part. kaurista, yks. ill. kauriiseen, mon. gen. kauriiden kauriitten, mon. part. kauriita, mon. ill. kauriisiin kauriihin.
Esimerkit
Kauris nähtiin metsässä varhain aamulla.
Hänellä on kuvaamattoman kaunis kauris tatuoituna selkäänsä.
Kauris hyppäsi ketterästi aidan yli.
Etymologia
Vanha lainasana, joka on esiintynyt mm. muinaisgermaanisessa kielessä.
havris, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi). Englanniksi wild goat
Käännökset
| englanti |
Capricorn, Capricornus Goat |
| ranska | viande de biche (f), venaison (f) |
| saksa | Rehfleisch, from red deer: Wildbret g, from red deer: Wildfleisch g |
| kreikka | ελάφι |
| unkari | szarvashús |
| italia | carne di cervo (f), cacciagione (f) |
| venäjä | олени́на (f) |
| ruotsi | hjortkött |
Läheisiä sanoja
kauraryyni, kaurasuurimo, kauravelli, kauris, kausaalilaki, kausaalinen