kehrä
substantiivi
-
kuitumateriaalin kerännyt sauva tai keppi, jolla kuitu kierretään langaksi
Viehän nämä kehrät navettaan.
Taivutus
yks. nom. kehrä, yks. gen. kehrän, yks. part. kehrää, yks. ill. kehrään, mon. gen. kehrien kehräin, mon. part. kehriä, mon. ill. kehriin.
Synonyymisanakirja
kehrä
-
kara, akseli, kehräin, värttinä, kiekko, rulla.
Esimerkit
Koiran kehrä pyörii iloisesti.
Antiikkinen kehrä koristi olohuonetta.
Isoäiti opetti minua käyttämään kehrää.
Etymologia
Muinaissuomalainen sana, joka tarkoittaa kierrettyä lankaa.
suomalais-volgalainen kecrä. Englanniksi reel
Käännökset
englanti |
spindle |
Sanonnat
"Jos kuun ympärillä on kehrä, tulee huono sää (lumisade)."
Riimisanakirja
kehrä rimmaa näiden kanssa:
erä, koe-erä, tasaerä, kierä, välierä, puolivälierä, neljännesvälierä, lumierä, kuukausierä, kerä
Liittyvät sanat
värttinä, kultainen, teräLäheisiä sanoja
kehruuneste, kehruurauhanen, kehruuttaa, kehrä, kehräkukka, kehräluu