kehto
substantiivi
-
pienen lapsen nukkumapaikka, teline jossa vauva voi nukkua
Vauva nukahti kehtoonsa.
Taivutus
yks. nom. kehto, yks. gen. kehdon, yks. part. kehtoa, yks. ill. kehtoon, mon. gen. kehtojen, mon. part. kehtoja, mon. ill. kehtoihin.
Synonyymisanakirja
kehto
-
vauvansänky, pinnasänky, syntypaikka, alkuperä, provenienssi, tammenterhon kehto.
Esimerkit
Lapsi nukkui rauhallisesti kehdossaan.
Kehto keinui hiljaa tuulen mukana.
Kehto on muistojen täyttämä perintökalleus.
Etymologia
Muinaisranska: 'quieto', tarkoittaa rauhallista ja hiljaista.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat pohjoissaame geattu, ruotsi kätte (osa). Englanniksi cradle
Käännökset
Liittyvät sanat
heija, alkukoti, kätkyt, keinahtaa, kotiLäheisiä sanoja
kehrääjäperhonen, kehrääjäpunkki, kehräämö, kehto, kehtokuolema, kehtolaulu