kehäkukka
substantiivi
-
lääkekasvi, jonka terälehdet ovat keltaiset tai oranssit
Pihalla kasvoi kirkkaita kehäkukkia.
Taivutus
yks. nom. kehäkukka, yks. gen. kehäkukan, yks. part. kehäkukkaa, yks. ill. kehäkukkaan, mon. gen. kehäkukkien kehäkukkain, mon. part. kehäkukkia, mon. ill. kehäkukkiin.
Etymologia
Muoto johdettu sanasta 'kehä', viittaa kukan muotoon
Käännökset
Riimisanakirja
kehäkukka rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-
Läheisiä sanoja
kehäjuusto, kehäkatu, kehäkettu, kehäkukka, kehäkulma, kehäkuolema