keikkailu
substantiivi
-
toiminta, joka sisältää usein matkustamista ja esitysten antamista
Keikkailu vaatii suuria ponnisteluja.
Taivutus
yks. nom. keikkailu, yks. gen. keikkailun, yks. part. keikkailua, yks. ill. keikkailuun, mon. gen. keikkailujen keikkailuiden keikkailuitten, mon. part. keikkailuja keikkailuita, mon. ill. keikkailuihin.
Esimerkit
Keikkailu on uuvuttavaa mutta palkitsevaa.
Bändin keikkailu jatkuu koko kesän.
Keikkailu voi viedä paikkoihin
Etymologia
Toimintaa, jossa esiinnytään keikoilla.
Käännökset
Riimisanakirja
keikkailu rimmaa näiden kanssa:
hakkailu, miekkailu, kalpamiekkailu, florettimiekkailu, säilämiekkailu, paikkailu, seikkailu, sotaseikkailu, lemmenseikkailu
Läheisiä sanoja
keikka, keikkabändi, keikkailla, keikkailu, keikkalaulaja, keikkamatka