keinu
substantiivi
-
istuin, joka on kiinnitetty ylhäältä ja joka voi liikkua edestakaisin
Lapset leikkivät keinussa puistossa.
Taivutus
yks. nom. keinu, yks. gen. keinun, yks. part. keinua, yks. ill. keinuun, mon. gen. keinujen, mon. part. keinuja, mon. ill. keinuihin.
Esimerkit
Lapset keinuvat puistossa iloisesti.
Hän rakastaa rentoutua puutarhakeinussa.
Keinu narisee tuulessa.
Pitkään aikaan minä en voinut siihen tottua, vaan kun keinu painui taaksepäin, minä ajattelin: nyt-nyt he keikahtavat nurin! - ja taas kun alkoivat tulla minua kohden: nyt he kupsahtavat syliini! Oli aika noloa istua liikkumattomana Aleksanderin vieressä, kun isäntäväki näin heilui
Käännökset
Slangisanakirja
-
gungaa / kungaa: keinua
-
isäntä böijäs: keinui
-
hirttäytyminen : Se oli vetäny ittesä keinuun.
-
keinupersis: perinteinen palloleikki, keinuissa
-
skungaa: keinua
Liittyvät sanat
kiikku, heilahtaa, tuoli, heilua, istuaLäheisiä sanoja
keinovalaistus, keinovalo, keinoverenkierto, keinu, keinua, keinuhevonen