kelkka
substantiivi
-
liukuväline laskemista varten
Hän laski mäkeä kelkalla.
Taivutus
yks. nom. kelkka, yks. gen. kelkan, yks. part. kelkkaa, yks. ill. kelkkaan, mon. gen. kelkkojen kelkkain, mon. part. kelkkoja, mon. ill. kelkkoihin.
Esimerkit
Lapset rakensivat lumikelkan.
Kelkka liukui alas mäkeä nopeasti.
Kelkka jäi jumiin syvään lumeen.
Etymologia
Alun perin germaaninen lainasana, mahdollisesti kantagermaanin sanasta *kelkan. Kelkka tarkoittaa liukuvälinettä, jota käytetään erityisesti lumella.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kelk, pohjoissaame gielka, ruotsi kälke. Englanniksi sled
Käännökset
englanti |
luge tray sled, sledge, sleigh |
ruotsi | kälke, släde, pulka |
ranska | traîneau (m), luge (f) |
saksa | Schlitten |
kreikka | έλκηθρο |
unkari | szán, szánkó |
italia | slitta (f) |
latina | trahea (f) |
puola | sanie (f)-p, sanki (f)-p |
romania | sanie (f) |
venäjä | са́ни (m)-p, са́нки (f)-p, сала́зки (f)-p, на́рты (f)-p qualifier drawn by dogs or reindeer |
Slangisanakirja
-
stigailee: kelkkailla
-
tseli : Tselillä mentii Hämiksen yli … ei me fiudeja pelätty.
Riimisanakirja
kelkka rimmaa näiden kanssa:
mahakelkka, napakelkka, purjekelkka, moottorikelkka, vesikelkka, suksikelkka, rattikelkka, maalarinkelkka, ohjaskelkka
Liittyvät sanat
mahakelkka, moottorikelkka, suksikelkka, ohjaskelkka, vesikelkkaLäheisiä sanoja
keljusti, keljuttaa, keljuus, kelkka, kelkkailija, kelkkailla