kellohelma
substantiivi
-
naisten hameen tai mekon helma, joka levenee alaspäin kellokupua muistuttavaksi
Hänen mekollaan oli kaunis kellohelma.
Taivutus
yks. nom. kellohelma, yks. gen. kellohelman, yks. part. kellohelmaa, yks. ill. kellohelmaan, mon. gen. kellohelmojen kellohelmain, mon. part. kellohelmoja, mon. ill. kellohelmoihin.
Esimerkit
Hameen kellohelma keinui kauniisti tuulessa.
Hän rakastaa kellohelmaisia mekkoja.
Kellohelma tuo asuun naisellisuutta.
Etymologia
Sana muodostuu sanoista 'kello' ja 'helma', viitaten vaatteiden kellomaiseen muotoon.
Käännökset
Läheisiä sanoja
kelloaika, kellohame, kellohattu, kellohelma, kellohelmainen, kellojensoitto