keltti
substantiivi
-
kelttiläistä kieltä puhuva henkilö tai vastaava etninen ryhmä
Keltit elivät suurella alueella Euroopassa.
Taivutus
yks. nom. keltti, yks. gen. keltin, yks. part. kelttiä, yks. ill. kelttiin, mon. gen. kelttien, mon. part. kelttejä, mon. ill. keltteihin.
Esimerkit
Keltit asuivat muinoin Euroopassa.
Hän tutkii kelttien historiaa.
Keltit tunnettiin taidoistaan käsityöläisinä.
Kelttien kulttuuri on mielenkiintoinen.
Kelttimusiikki on ihastuttavaa.
Etymologia
Mahdollisesti johdettu Kreikan sanasta 'Keltoi', joka tarkoittaa kelttiläisiä kansoja.
Käännökset
Liittyvät sanat
kelttiläinen, bretoniLäheisiä sanoja
kelteisilleen, kelteisillään, keltiäinen, keltti, kelttiläinen, keltuainen