ketto

substantiivi

  1. Kettu on pieni, älykäs ja sopeutuvainen nisäkäs, joka kuuluu koiraeläinten heimoon (Canidae). Se tunnetaan erityisesti punaisesta turkistaan ja ovelasta käytöksestään.

    Kettu juoksi nopeasti metsän läpi.
Taivutus

yks. nom. ketto, yks. gen. keton, yks. part. kettoa, yks. ill. kettoon, mon. gen. kettojen, mon. part. kettoja, mon. ill. kettoihin.

Synonyymisanakirja

ketto

  1. pato, kelmu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Kettu (Vulpes vulpes) on maailmanlaajuisesti levinnyt koiraeläin, joka elää monenlaisissa elinympäristöissä, kuten metsissä, niityillä, aavikoilla ja jopa kaupungeissa. Kettujen ruokavalio on monipuolinen ja sisältää niin pieniä nisäkkäitä, lintuja, hyönteisiä kuin marjojakin. Ne ovat tunnettuja älykkyydestään ja kyvystään sopeutua erilaisiin ympäristöihin. Kettuja käytetään usein kulttuurissa ja kansantarinoissa, ja niiden oveluus ja viekkaus ovat tehneet niistä symbolisia hahmoja monissa tarinoissa.

Esimerkit

Ketossa kasvaa paljon eri kukkia.
Kettossa vallitsee rauhallinen tunnelma.
Koulu piti retkipäivän ketossa.

Etymologia

Ei tiettyä etymologiaa löydetty.

Riimisanakirja

ketto rimmaa näiden kanssa:

päällysketto

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

selluloosa, soluseinä, soluseinämä, kalvo, nahka

Läheisiä sanoja

ketteräliikkeinen, ketterästi, kettinki, ketto, kettu, kettufarmi

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro