kiehunta
substantiivi
-
neste, joka kiehuu tai muuttuu kaasuksi
Kattilassa oli villi kiehunta.
Taivutus
yks. nom. kiehunta, yks. gen. kiehunnan, yks. part. kiehuntaa, yks. ill. kiehuntaan, mon. gen. kiehuntojen kiehuntain, mon. part. kiehuntoja, mon. ill. kiehuntoihin.
Esimerkit
Kattilasta kuului voimakasta kiehuntaa.
Kiehunta lakkasi
Kaikissa tapauksissa, kuuluipa tähän seuraan niitä taikka näitä, oli sen alinomainen kiehunta Snellmanin puiston ääressä Aleksanderille liian vaikea sulatettava ja vain lähensi tulevaa katastrofia
Käännökset
Läheisiä sanoja
kiehua, kiehumispiste, kiehumistila, kiehunta, kiehuttaa, kiehutus