kielikoe
substantiivi
-
koe, jolla mitataan kielitaitoa
Hän on valmistautunut kielikokeeseen koko kuukauden.
Taivutus
yks. nom. kielikoe, yks. gen. kielikokeen, yks. part. kielikoetta, yks. ill. kielikokeeseen, mon. gen. kielikokeiden kielikokeitten, mon. part. kielikokeita, mon. ill. kielikokeisiin kielikokeihin.
Synonyymisanakirja
kielikoe
-
äidinkielenkoe, kielitesti, kielitutkinto.
Esimerkit
Kielikoe järjestetään ensi viikolla.
Hän valmistautuu kielikokeeseen.
Kielikoe mittaa kielen osaamista.
Etymologia
Koostuu sanoista 'kieli' ja 'koe', tarkoittaen testiä, joka mittaa kielen osaamista.
Käännökset
englanti |
language test |
Läheisiä sanoja
kielijänne, kielikampela, kielikello, kielikoe, kielikorva, kielikukkanen