kielimaantiede
substantiivi
-
tieteenala, joka tutkii kielten maantieteellistä levinneisyyttä ja muuttumista
Hän opiskelee kielimaantiedettä yliopistossa.
Taivutus
yks. nom. kielimaantiede, yks. gen. kielimaantieteen, yks. part. kielimaantiedettä, yks. ill. kielimaantieteeseen, mon. gen. kielimaantieteiden kielimaantieteitten, mon. part. kielimaantieteitä, mon. ill. kielimaantieteisiin kielimaantieteihin.
Synonyymisanakirja
kielimaantiede
-
kielentutkimus, kielitiede, lingvistiikka.
Esimerkit
Kielimaantiede tutkii kielen alueellista jakautumista.
Hän opiskelee kielimaantiedettä.
Kielimaantieteellinen tutkimus laajenee.
Etymologia
Koostuu sanoista 'kieli' ja 'maantiede', tarkoittaen tietyn kielen puhujien maantieteellistä jakautumista.
Käännökset
| englanti |
dialect geography, linguistic geography |
Riimisanakirja
kielimaantiede rimmaa näiden kanssa:
maantiede, murremaantiede, kulttuurimaantiede, kasvimaantiede, eläinmaantiede, talousmaantiede, eliömaantiede, eläintiede, kotieläintiede
Läheisiä sanoja
kielilainsäädäntö, kielilläpuhuja, kieliluu, kielimaantiede, kielimakkara, kielimies