kielisoitin
substantiivi
-
soitin, joka tuottaa äänen liikkuvan kielen avulla
Huuliharppu on esimerkki kielisoittimesta.
Taivutus
yks. nom. kielisoitin, yks. gen. kielisoittimen, yks. part. kielisoitinta, yks. ill. kielisoittimeen, mon. gen. kielisoittimien kielisoitinten, mon. part. kielisoittimia, mon. ill. kielisoittimiin.
Esimerkit
Hän soittaa kielisoitinta erinomaisesti.
Kielisoitin vaatii harjoitusta.
Erikoinen kielisoitin kiinnitti huomion.
Etymologia
Koostuu sanoista 'kieli' ja 'soitin', tarkoittaen instrumenttia, jossa on kieliä ja joka tuottaa ääntä niiden värähtelystä.
Käännökset
| englanti |
stringed instrument bowed stringed instrument, string |
| ranska | instrument à cordes (m) |
| saksa | Saiteninstrument |
| italia | strumento a corda (m) |
| puola | instrument strunowy (m) |
| venäjä | стру́нный инструме́нт (m) |
| ruotsi | stränginstrument |
Riimisanakirja
kielisoitin rimmaa näiden kanssa:
soitin, CD-soitin, tasoitin, sormintasoitin, rytmisoitin, jousisoitin, kosketinsoitin, osoitin, sekuntiosoitin
Liittyvät sanat
mandoliini, balalaikka, lyyra, näppäilysoitin, jousisoitinLäheisiä sanoja
kielipsykologia, kielipää, kieliside, kielisoitin, kielisosiologia, kielistudio