kiikkeryys
substantiivi
-
epävakauden tila, jossa jokin on vaarassa kaatua tai horjua
Kiikkeryys teki portaista vaaralliset.
Taivutus
yks. nom. kiikkeryys, yks. gen. kiikkeryyden, yks. part. kiikkeryyttä, yks. ill. kiikkeryyteen, mon. gen. kiikkeryyksien, mon. part. kiikkeryyksiä, mon. ill. kiikkeryyksiin.
Esimerkit
Hänestä on tullut vanhemmiten kiikkeryyttä.
Kiikkeryys voi olla este kiipeilyssä.
Oletko huomannut kiikkeryyden lisääntyneen?
Käännökset