kiilu

substantiivi

kirkas valopilkku tai -kimallus
Aurinko loi kiilun meren pintaan.

Taivutus

yks. nom. kiilu, yks. gen. kiilun, yks. part. kiilua, yks. ill. kiiluun, mon. gen. kiilujen, mon. part. kiiluja, mon. ill. kiiluihin.

Synonyymisanakirja

kiilu

hehku.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kiilu hänen silmissään kertoi innostuksesta.
Valon kiilu näkyi kauas.
Ilta-aurinko loi kiilun taivaalle.

Etymologia

Peräisin kantasuomen sanasta *kiilë, joka viittaa kirkkaaseen tai loistavaan esineeseen.

Käännökset

englanti

puhekieltä A glow (the state of a glowing object).

Erotin pimeästä kaksi kiilua - ne olivat ilveksen silmät.

I discerned two glows in the darkness - they were the eyes of a lynx.

puhekieltä Someone who oversee oversees or supervise supervises (supposedly with a glowing eye), like a police, foreman, teacher etc.
taivutettu muoto

Riimisanakirja

kiilu rimmaa näiden kanssa:

miilu, piilu, viilu, mahonkiviilu, tammiviilu, puuviilu, kyntöviilu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kiiltävälehtinen, kiiltäväpintainen, kiiltää, kiilu, kiilua, kiilukainen

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro