kiiru

substantiivi

1. meri-, joka esiintyy matalilla hiekkaisilla ranta-alueilla

   Näin kiirun parven rantavedessä.

Taivutus

yks. nom. kiiru, yks. gen. kiiruun, yks. part. kiirutta, yks. ill. kiiruuseen, mon. gen. kiiruiden kiiruitten, mon. part. kiiruita, mon. ill. kiiruisiin kiiruihin.

Synonyymisanakirja

kiiru

1. kiire, hässäkkä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Päivä kului kiirussa ja työn täyteisesti.
Kiiru ja hätä voivat sumentaa järjen.
Hän unohti lounaan kiirun keskellä.

Käännökset

Slangisanakirja

• panee hösseliksi: kiiruhtaa : Pane ny hösseliks, jos aiot ehtii megee.

Sitaatit

• "kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäillen tekemällä ei tuu muuta kuin kusipäitä mukuloita."

Riimisanakirja

kiiru rimmaa näiden kanssa:

piiru, viiru

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kiireysjärjestys, kiiri, kiiriä, kiiru, kiiruhtaa, kiiruna