kiljaus
substantiivi
-
kova ja korkea ääni
Hänen kiljaisu kertoi meille, että hän oli löytänyt arvokkaan aarteen.
Taivutus
yks. nom. kiljaus, yks. gen. kiljauksen, yks. part. kiljausta, yks. ill. kiljaukseen, mon. gen. kiljausten kiljauksien, mon. part. kiljauksia, mon. ill. kiljauksiin.
Esimerkit
Kiljauksen ansiosta hän voitti kilpailun.
Äkillinen kiljaus pelotti meitä kaikkia.
Kiljaukseen liittyi aina vahva tunnemyrsky.
Etymologia
muodostettu verbistä 'kiljahtaa' (kuulua terävä ääni)
Käännökset
| englanti |
A short, high-pitched shout, yell. |