kilkka
substantiivi
-
pieni metallikilpi, jolla on koriste- tai käyttöarvoa
Vanhan kellon kilkka oli irronnut.
Taivutus
yks. nom. kilkka, yks. gen. kilkan, yks. part. kilkkaa, yks. ill. kilkkaan, mon. gen. kilkkojen kilkkain, mon. part. kilkkoja, mon. ill. kilkkoihin.
Esimerkit
Vanha kilkka on säilynyt suvussa.
Kilkka heilui tuulessa.
Hän lainasi naapurilta kilkan.
Käännökset
Slangisanakirja
-
kilkkaa: osua toiseen, esim rahanheittopelissä
Riimisanakirja
kilkka rimmaa näiden kanssa:
hilkka, nilkka, kivinilkka, pilkka, jumalanpilkka, silkka, tilkka, viinitilkka, vesitilkka