kimeä
adjektiivi
-
ääni, joka on korkea, terävä ja usein epämiellyttävä
Hänen kimeä äänensä sai minut säpsähtämään.
Taivutus
yks. nom. kimeä, yks. gen. kimeän, yks. part. kimeää kimeätä, yks. ill. kimeään, mon. gen. kimeiden kimeitten kimeäin, mon. part. kimeitä, mon. ill. kimeihin kimeisiin.
Esimerkit
Lintujen kimeä viserrys täytti ilman.
Kimeä ääni kuului metsästä.
Hänen ääni on yllättävän kimeä.
Etymologia
Peräisin ruotsin sanasta 'kimmer'
kimedä < kime. Englanniksi shrill
Käännökset
Riimisanakirja
kimeä rimmaa näiden kanssa:
imeä, pimeä, iltapimeä, säkkipimeä, puolipimeä, sysipimeä, pilkkopimeä, syyspimeä, yöpimeä
Liittyvät sanat
kimeä-ääninen, kiljuhanhi, piipata (2), falsettiääni, ujellusLäheisiä sanoja
kimara, kimbri, kimeys, kimeä, kimeä-ääninen, kimeästi