kirkaisu
substantiivi
-
kova, äkillinen huuto tai ääni
Kuulin kauhun kirkaisun pimeässä.
Taivutus
yks. nom. kirkaisu, yks. gen. kirkaisun, yks. part. kirkaisua, yks. ill. kirkaisuun, mon. gen. kirkaisujen kirkaisuiden kirkaisuitten, mon. part. kirkaisuja kirkaisuita, mon. ill. kirkaisuihin.
Synonyymisanakirja
kirkaisu
-
kiljaisu, huuto, rääkäisy, kiljahdus, kiljunta.
Esimerkit
Hädissään hän päästi kovan kirkauksen.
Kirkkaisu kaikui metsän halki.
Yön hiljaisuus rikkoutui äkillisestä kirkauksesta.
Käännökset
Liittyvät sanat
kauhea, leikataLäheisiä sanoja
kirjovehka, kirjuri, kirkaista, kirkaisu, kirkas, kirkaskatseinen