kirkkokunta
substantiivi
-
uskonnon tai kirkon osa, joka jakaa tietyn uskomuksen tai käytänteen
Hän kuuluu katoliseen kirkkokuntaan.
Taivutus
yks. nom. kirkkokunta, yks. gen. kirkkokunnan, yks. part. kirkkokuntaa, yks. ill. kirkkokuntaan, mon. gen. kirkkokuntien kirkkokuntain, mon. part. kirkkokuntia, mon. ill. kirkkokuntiin.
Synonyymisanakirja
kirkkokunta
-
uskonlahko, uskontokunta, tunnustuskunta.
Esimerkit
Hän kuuluu pieneen kirkkokuntaan.
Suomessa on useita erilaisia kirkkokuntia.
Kirkkokunnilla on omat perinteensä ja tapansa.
Etymologia
Alkuperä: yhdistelmä sanoista 'kirkko' ja 'kunta', jotka viittaavat kirkkoyhteisöön tai kirkkokuntaan.
Käännökset
Riimisanakirja
kirkkokunta rimmaa näiden kanssa:
valiokunta, lakivaliokunta, perustuslakivaliokunta, sosiaalivaliokunta, ministerivaliokunta, ulkoasiainvaliokunta, valtiovarainvaliokunta, hallintovaliokunta, talousvaliokunta, maatalousvaliokunta
Liittyvät sanat
eksarkaatti, valtionkirkko, mormoni, metodismi, ortodoksinenLäheisiä sanoja
kirkkokantaatti, kirkkokolehti, kirkkokonsertti, kirkkokunta, kirkkokuoro, kirkkokäsikirja