kirkkokuoro
substantiivi
-
kuoro, joka laulaa kirkossa jääjestettävissä uskonnollisissa tilaisuuksissa
Kirkkokuoro esiintyi jumalanpalveluksessa.
Taivutus
yks. nom. kirkkokuoro, yks. gen. kirkkokuoron, yks. part. kirkkokuoroa, yks. ill. kirkkokuoroon, mon. gen. kirkkokuorojen, mon. part. kirkkokuoroja, mon. ill. kirkkokuoroihin.
Esimerkit
Kirkkokuoro harjoittelee joka keskiviikko.
Kirkkokuoro esiintyy messussa ensi sunnuntaina.
Kirkkokuorossa on monta lahjakasta laulajaa.
Etymologia
Alkuperä: yhdistelmä sanoista 'kirkko' ja 'kuoro', tarkoittaa kirkkokuoroa.
Käännökset
Läheisiä sanoja
kirkkokolehti, kirkkokonsertti, kirkkokunta, kirkkokuoro, kirkkokäsikirja, kirkkolatina