kivitalo
substantiivi
-
talo, joka on rakennettu pääasiassa kivestä
Asun vanhassa kivitalossa.
Taivutus
yks. nom. kivitalo, yks. gen. kivitalon, yks. part. kivitaloa, yks. ill. kivitaloon, mon. gen. kivitalojen, mon. part. kivitaloja, mon. ill. kivitaloihin.
Esimerkit
Vanha kivitalo oli rakennettu 1800-luvulla.
Kivitalo on viileä kesäisin.
He asuvat kauniissa kivitalossa keskustassa.
Tämä talo oli pitkä kaksikerroksinen kivitalo, ja eiköpä se liene vieläkin olemassa siellä vanhalla paikallaan kauniin toriaukeaman ääressä linnan sillan tuolla puolen
Talo oli silloisen Viipurin komeimpia ja taisi olla kaupungin ainoa kivitalo
Etymologia
Alkuun 'kivi' ja 'talo', viitaten taloon, joka on tehty tai päällystetty kivellä.
Käännökset
Läheisiä sanoja
kivistää, kivisuola, kivisyys, kivitalo, kivitaltta, kivitasku