kohautus
substantiivi
-
olkapäiden nosto merkiksi välinpitämättömyydestä tai epätietoisuudesta
Hänen reaktionsa oli vain lyhyt kohautus.
Taivutus
yks. nom. kohautus, yks. gen. kohautuksen, yks. part. kohautusta, yks. ill. kohautukseen, mon. gen. kohautusten kohautuksien, mon. part. kohautuksia, mon. ill. kohautuksiin.
Esimerkit
Hänen kohautuksensa kertoi epäuskosta.
Kohautus kävi
Etymologia
kohauttaa (rtyohake/nostaa kevyesti) + -tus (subjektiivimuotoinen ilmaisumuoto)
Käännökset
Läheisiä sanoja
kohaus, kohautella, kohauttaa, kohautus, kohdakkain, kohdakkoin