kohelo
substantiivi
-
tietynlainen leveäliuskainen, sulkamainen jään muoto
Puun oksilla näkyi kauniita koheloita.
Taivutus
yks. nom. kohelo, yks. gen. kohelon, yks. part. koheloa, yks. ill. koheloon, mon. gen. kohelojen koheloiden koheloitten, mon. part. koheloja koheloita, mon. ill. koheloihin.
Esimerkit
Kohelo meinasi kompastua omiin jalkoihinsa.
Siinäpä vasta kohelo
Käännökset
Läheisiä sanoja
kohdunvuokraus, koheesio, koheli, kohelo, koheloida, koheltaa