kolikko
substantiivi
-
metallirahayksikkö
Hän otti kolikon taskustaan.
Taivutus
yks. nom. kolikko, yks. gen. kolikon, yks. part. kolikkoa, yks. ill. kolikkoon, mon. gen. kolikkojen kolikoiden kolikoitten, mon. part. kolikkoja kolikoita, mon. ill. kolikkoihin kolikoihin.
Esimerkit
Kolikko kilahti lattialle.
Hän heitti kolikon kaivoon.
Kolikot ovat keräilijän suosiossa.
Etymologia
sanalla on germaaninen alkuperä, kuten vanhassa ruotsissa 'kolik' tarkoitti pientä rahaa
Käännökset
Slangisanakirja
-
hilut: kolikkorahat
Liittyvät sanat
killinki, lantti, pikkuraha, markkaLäheisiä sanoja
kolibakteeri, kolibri, koliikki, kolikko, kolikkoautomaatti, kolikkokukkaro