konnari
substantiivi
-
matkustaja, joka ei maksa matka- tai pääsylippua
Bussissa oli useita konnareita.
Taivutus
yks. nom. konnari, yks. gen. konnarin, yks. part. konnaria, yks. ill. konnariin, mon. gen. konnarien konnareiden konnareitten, mon. part. konnareja konnareita, mon. ill. konnareihin.
Esimerkit
Juna oli täynnä ja konnari ahkeroi lippujen kanssa.
Konnari tarkisti liput matkustajilta.
Ilman konnaria matkanteko olisi kaoottista.
Käännökset
Slangisanakirja
-
konduktoori / junavirkailija : Konnari alko nipottaa jotai mun flindasta.
Läheisiä sanoja
konnanmarja, konnansylki, konnantyö, konnari, konnuus, konossementti