konsonantti

substantiivi

  1. äänne, jossa äänilähteen tuottama ilma tukitaan jonkin verran

    Vokaalien lisäksi suomen kieli käyttää 14 konsonanttia.
Taivutus

yks. nom. konsonantti, yks. gen. konsonantin, yks. part. konsonanttia, yks. ill. konsonanttiin, mon. gen. konsonanttien, mon. part. konsonantteja, mon. ill. konsonantteihin.

Synonyymisanakirja

konsonantti

  1. kerake.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Suomen kielessä on monta konsonanttia.
Sana alkaa konsonantilla.
Konsonanttiryhmä löytyy usein sanan keskeltä.
Konsonantit voivat olla soinnillisia tai soinnittomia.
Opettelimme oikean konsonantin ääntämistä.

Etymologia

Lainasana latinan sanasta consonans, joka alkujaan tarkoittaa 'yhteissointua'.

Riimisanakirja

konsonantti rimmaa näiden kanssa:

dominantti, kaksoiskonsonantti, luutnantti, aliluutnantti, kenraaliluutnantti, yliluutnantti, kapteeniluutnantti, everstiluutnantti

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

kakuminaali, vokalisoida, konsonantismi, soinnillisesti, kerake

Läheisiä sanoja

konsistori, konsoli, konsolipeli, konsonantti, konsonanttivartalo, konsortio

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro

Keskustelu