konstaapeli

substantiivi

  1. poliisi tai lainvalvontaviranomainen

    Konstaapeli tuli paikalle heti hälytyksen saapumisen jälkeen.
Taivutus

yks. nom. konstaapeli, yks. gen. konstaapelin, yks. part. konstaapelia, yks. ill. konstaapeliin, mon. gen. konstaapelien konstaapeleiden konstaapeleitten, mon. part. konstaapeleja konstaapeleita, mon. ill. konstaapeleihin.

Synonyymisanakirja

konstaapeli

  1. poliisikonstaapeli, poliisi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Konstaapeli kysyi asiakirjoja.
Hän työskentelee poliisilaitoksella konstaapelina.
Konstaapeli ohjeisti liikennettä onnettomuuspaikalla.
Konstaapeli partioi kadulla myöhään illalla.
Poliisiasemalla konstaapeli kirjoitti raporttia.

Etymologia

Lainasana ranskan sanasta constable, joka alkujaan tulee latinan sanasta comes stabuli, 'tallimestari'.

Riimisanakirja

konstaapeli rimmaa näiden kanssa:

kaapeli, maakaapeli, ilmakaapeli, suurjännitekaapeli, koaksiaalikaapeli, merikaapeli, vesikaapeli, puhelinkaapeli, valokaapeli, käynnistyskaapeli

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

bobby, väliaikainen, nuori

Läheisiä sanoja

konsonantti, konsonanttivartalo, konsortio, konstaapeli, konstailija, konstailla

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro