kortteli
substantiivi
-
kaupungin osa, joka muodostuu rakennusryhmästä katujen rajoittamana
Kävelin korttelin ympäri etsiessäni kahvilaa.
Taivutus
yks. nom. kortteli, yks. gen. korttelin, yks. part. korttelia, yks. ill. kortteliin, mon. gen. korttelien kortteleiden kortteleitten, mon. part. kortteleja kortteleita, mon. ill. kortteleihin.
Synonyymisanakirja
kortteli
-
rakennus, suuri talo, korttelinväli, kaupunkikortteli.
Esimerkit
Hän asuu lähellä keskustan vilkasta korttelia.
Kaupat ja kahvilat sijaitsevat korttelin sisällä.
Kortteli on suosittu paikka illanviettoon.
Lapsena leikimme usein kotikorttelissa.
Korttelissa järjestetään kesäisin erilaisia tapahtumia.
Etymologia
Ruotsista 'kvarter', joka pohjautuu latinasta 'quartarius'.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat pohjoissaame goartil, ruotsi kvarter. Englanniksi quarter; block
Käännökset
Slangisanakirja
-
Chicago: kortteli Hakaniementorin itäreunalla : Chicagoks sanottii sitä torin itäreunan korttelii.
-
Kinapori: kortteli Vaasankadun pohjoispäässä
Riimisanakirja
kortteli rimmaa näiden kanssa:
kiinalaiskortteli, juutalaiskortteli, työläiskortteli, köyhälistökortteli, mortteli, sportteli
Liittyvät sanat
getto, köyhälistökortteli, korttelinväli, rajautuaLäheisiä sanoja
kortonki, kortteeri, kortteikko, kortteli, kortteliajo, korttelikapakka