kortti

substantiivi

  1. heränneeseen tai körttiläisyyteen kuuluva henkilö

    Hänen isänsä on körtti.
Taivutus

yks. nom. kortti, yks. gen. kortin, yks. part. korttia, yks. ill. korttiin, mon. gen. korttien, mon. part. kortteja, mon. ill. kortteihin.

Synonyymisanakirja

kortti

  1. pelikortti.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Unohdin jälleen pankkikorttini kotiin.
Voitko pelata tuota korttia seuraavaksi? Olen saanut monia postikortteja matkalta.

Etymologia

Alun perin latinalaisesta sanasta 'charta'

germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat pohjoissaame goarta, ruotsi kort. Englanniksi card

Slangisanakirja

  • hame(?)

  • läsy: kortti / paperi / todistus : Stikkasin läsyt tiskiin ja sanoin, et revi tosta!

  • rättipokka: korttipeli jossa vaatekappaleita riisutaan

  • sökö: korttipeli

  • tseddi: korttipeli / kortti : Skulattii tseddii ja vedettii Jalluu koko yö.

  • ventti: korttipeli 21

Sitaatit

  • "Tuleeko siinä konsonanttihirviölle kortti"

Riimisanakirja

kortti rimmaa näiden kanssa:

rahakortti, kannattajakortti, lahjakortti, opiskelijakortti, haltijakortti, paikkakortti, neuvolakortti, maisemakortti, kuvakortti

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

singelton, hantti, postikortti, ostokortti, boarding card

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro