korukieli

substantiivi

1. Kieli, jota käytetään kaunopuheisesti ja koristeellisesti.

   Runoilija tunnetaan korukielestään ja syvällisistä ajatuksistaan.

Taivutus

yks. nom. korukieli, yks. gen. korukielen, yks. part. korukieltä, yks. ill. korukieleen, mon. gen. korukielten korukielien, mon. part. korukieliä, mon. ill. korukieliin.

Synonyymisanakirja

korukieli

1. kaunokieli.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Romaani on kirjoitettu korukielellä.
Luonto innoitti häntä käyttämään korukieltä.
Korukieli tekee runoudesta nautittavaa.

Käännökset

Riimisanakirja

korukieli rimmaa näiden kanssa:

pikkukieli, alkukieli, sukukieli, lähisukukieli, etäsukukieli, urheilukieli, bantukieli

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

koruesine, korukannet, korukantinen, korukieli, korukirjain, korukivi

Keskustelu