kotikieli
substantiivi
-
Kieli, jota puhutaan kotona.
Hänen kotikielensä on suomi, mutta koulussa hän oppii englantia.
Taivutus
yks. nom. kotikieli, yks. gen. kotikielen, yks. part. kotikieltä, yks. ill. kotikieleen, mon. gen. kotikielten kotikielien, mon. part. kotikieliä, mon. ill. kotikieliin.
Esimerkit
Suomi on hänen kotikielensä.
Kotikieli on olennainen osa identiteettiä.
Kotikielen tuki on tärkeää.
Elisabet oli huomannut, että vaikka Aleksander hyvinkin mielellään puhui ruotsia, jopa sitä kieltä rakasti, se kun oli hänen äitinsäkin kieli ja veljestenkin varsinainen kotikieli, niin tuo suomalaisia kohdannut vääryys syvästi loukkasi hänen oikeamielisyyttänsä ja hän näytti kerta kaikkiaan lujasti päättäneen kulkea tässä asiassa vastavirtaan
Etymologia
Muodostuu yhdistämällä 'koti' ja 'kieli'.
Käännökset
Riimisanakirja
kotikieli rimmaa näiden kanssa:
samojedikieli, lakikieli, merkkikieli, arkikieli, intiaanikieli, paperikieli, kulttuurikieli, ohjelmointikieli, ammattikieli
Läheisiä sanoja
kotikenttä, kotikenttäetu, kotikielenopettaja, kotikieli, kotikirjasto, kotikissa