kovitus
substantiivi
-
prosessin tekeminen kovemmaksi tai lujemmaksi
Laatan kovitus paransi sen kestävyyttä.
Taivutus
yks. nom. kovitus, yks. gen. kovituksen, yks. part. kovitusta, yks. ill. kovitukseen, mon. gen. kovitusten kovituksien, mon. part. kovituksia, mon. ill. kovituksiin.
Esimerkit
Tehtiin pohjan vankka kovitus.
Vaatimukset oikeuttivat erikoiskeinon kovitukseen.
Tyyny tarvitsee kovitusta tukea varten.
Etymologia
Johdettu verbistä 'kovittaa' lisäämällä substantiivin pääte '-us'.
Käännökset
Riimisanakirja
kovitus rimmaa näiden kanssa:
lovitus, sovitus, viihdesovitus, orkesterisovitus, radiosovitus, pianosovitus, kuorosovitus, iskelmäsovitus, näytelmäsovitus
Läheisiä sanoja
kovistella, kovite, kovittaa, kovitus, kovuinen, kovuus