kronkeli

substantiivi

1. Vaativa tai nirso henkilö, joka ei helposti tyydy.

   Hän oli tunnettu siitä, että oli ruoan suhteen hyvin kronkeli.

Taivutus

yks. nom. kronkeli, yks. gen. kronkelin, yks. part. kronkelia, yks. ill. kronkeliin, mon. gen. kronkelien kronkeleiden kronkeleitten, mon. part. kronkeleja kronkeleita, mon. ill. kronkeleihin.

Synonyymisanakirja

kronkeli

1. tarkka, vaativa.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän on melko kronkeli ruokansa suhteen.
Kronkeli asiakas vaatii aina parasta palvelua.
Moni pitää häntä kronkelina pukeutumisessaan.

Käännökset

Riimisanakirja

kronkeli rimmaa näiden kanssa:

ronkeli

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kronikka, kronikoida, kronikoitsija, kronkeli, kronobiologia, kronologia