kulku

substantiivi

  1. Matka tai liike paikasta toiseen.

    Kulkua esteetti läpikulku portista oli nopea.
Taivutus

yks. nom. kulku, yks. gen. kulun, yks. part. kulkua, yks. ill. kulkuun, mon. gen. kulkujen, mon. part. kulkuja, mon. ill. kulkuihin.

Synonyymisanakirja

kulku

  1. juoksu, edistyminen, eteneminen.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kulkumme jatkuu kohti määränpäätä.
Kulku metsässä oli vaikeaa myrskyn jälkeen.
Hänen kulkunsa on aina tyylikästä.

Etymologia

Peräisin verbistä 'kulkea'; tarkoittaa liikkumista tai kulkemista tilassa tai ajassa.

Slangisanakirja

  • luffari: kulkuri

Sanonnat

"Kulku omilla asioillaan, kun Otramäen koira."

Riimisanakirja

kulku rimmaa näiden kanssa:

kauttakulku, ohikulku, alikulku, ylikulku, läpikulku, sävelkulku, merenkulku, kauppamerenkulku, rannikkomerenkulku

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

kulku-ura, kulussa, pääpiirteittäin, transito, kaasupurkaus

Läheisiä sanoja

kulkeuma, kulkeutua, kulkija, kulku, kulku-ura, kulkuaika

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro