kulku
substantiivi
-
Matka tai liike paikasta toiseen.
Kulkua esteetti läpikulku portista oli nopea.
Taivutus
yks. nom. kulku, yks. gen. kulun, yks. part. kulkua, yks. ill. kulkuun, mon. gen. kulkujen, mon. part. kulkuja, mon. ill. kulkuihin.
Esimerkit
Kulkumme jatkuu kohti määränpäätä.
Kulku metsässä oli vaikeaa myrskyn jälkeen.
Hänen kulkunsa on aina tyylikästä.
Etymologia
Peräisin verbistä 'kulkea'; tarkoittaa liikkumista tai kulkemista tilassa tai ajassa.
Käännökset
Slangisanakirja
-
luffari: kulkuri
Sanonnat
"Kulku omilla asioillaan, kun Otramäen koira."
Riimisanakirja
kulku rimmaa näiden kanssa:
kauttakulku, ohikulku, alikulku, ylikulku, läpikulku, sävelkulku, merenkulku, kauppamerenkulku, rannikkomerenkulku
Liittyvät sanat
kulku-ura, kulussa, pääpiirteittäin, transito, kaasupurkausVastaukset Vastaukset.fi:ssä
Mikä on nelipyöräinen kulku neuvo?
Verenkierrossa eri lääkeaineen kulku?
Mikä on tapausten kulku?
Mitä tarkoittaa tapausten kulku?