kulminaatio
substantiivi
-
hetki, jolloin jokin asia on voimakkaimmillaan tai tavoittaa korkeimman pisteen (esim. tarinan huippukohta)
Draaman kulminaatio tapahtui loppukohtauksessa.
Taivutus
yks. nom. kulminaatio, yks. gen. kulminaation, yks. part. kulminaatiota, yks. ill. kulminaatioon, mon. gen. kulminaatioiden kulminaatioitten, mon. part. kulminaatioita, mon. ill. kulminaatioihin.
Synonyymisanakirja
kulminaatio
-
loppuun saattaminen, päätös, loppu, lopettaminen.
Esimerkit
Tarinan kulminaatio oli vaikuttava.
Tilanteen kulminaatio oli jännittävä.
Hän näki esityksen kulminaation olevan juuri kohdassa
Etymologia
Peräisin latinan sanasta 'culminatio', joka tarkoittaa huipentumaa tai korkeinta kohtaa.
Käännökset
| englanti |
culmination meridian |
| saksa | Gipfelpunkt (m) |
| venäjä | кульмина́ция (f) |
Riimisanakirja
kulminaatio rimmaa näiden kanssa:
stagnaatio, resignaatio, kombinaatio, koordinaatio, deklinaatio, eliminaatio, diskriminaatio, indoktrinaatio, hallusinaatio
Liittyvät sanat
huipentuma, lakipiste, huippuLäheisiä sanoja
kulmikas, kulmikkaasti, kulmikkuus, kulminaatio, kulminoitua, kulmittain