kummittelu
substantiivi
-
Ilmiö, jossa väitetään olevan yliluonnollisia näkyjä tai tapahtumia.
Kummittelusta kerrottiin kylän legendoissa.
Taivutus
yks. nom. kummittelu, yks. gen. kummittelun, yks. part. kummittelua, yks. ill. kummitteluun, mon. gen. kummittelujen kummitteluiden kummitteluitten, mon. part. kummitteluja kummitteluita, mon. ill. kummitteluihin.
Esimerkit
Kummittelu jatkui koko yön.
Talo on tunnettu kummittelustaan.
Kummittelu pelottaa lapsia.
Seuraavana päivänä mamma ei antanut meille mitään rauhaa, vaan yhä ja yhä häiritsi leikkejämme istuttamalla eteensä ja vaatimalla kuuntelemaan, mitä hänellä oli sanomista tämän kummittelu-historian johdosta
Etymologia
Sanasta 'kummitella' johdettu substantiivi.
Käännökset
Riimisanakirja
kummittelu rimmaa näiden kanssa:
ohittelu, uhittelu, lajittelu, käsinlajittelu, luokittelu, laatuluokittelu, valittelu, surunvalittelu, huolittelu, sommittelu
Läheisiä sanoja
kummisetä, kummissaan, kummitella, kummittelu, kummitus, kummitusjuttu