kumpareikko
substantiivi
-
Maasto, joka on täynnä pieniä mäkiä tai kumpareita.
Laskettelimme lumisella kumpareikolla koko päivän.
Taivutus
yks. nom. kumpareikko, yks. gen. kumpareikon, yks. part. kumpareikkoa, yks. ill. kumpareikkoon, mon. gen. kumpareikkojen, mon. part. kumpareikkoja, mon. ill. kumpareikkoihin.
Esimerkit
Kävelimme läpi kumpareikon hiljaisena kesäaamuna.
Kumpareikko tarjoaa kauniit näkymät luonnosta kiinnostuneille.
Lasten lempipiknikpaikka oli pieni kumpareikko metsän reunassa.
Etymologia
Johtuu sanasta 'kumpare', joka tarkoittaa 'pientä kumpua tai kohoumaa'.
Käännökset
Riimisanakirja
kumpareikko rimmaa näiden kanssa:
heikko, vanhuudenheikko, hermoheikko, karheikko, koneikko, peikko, kapeikko, kantapeikko, lumpeikko, vuorenpeikko
Läheisiä sanoja
kumpainenkaan, kumpainenkin, kumpare, kumpareikko, kumpareinen, kumparelasku