kumpeli

substantiivi

1. Terävämpi kivi- tai maa-aines korkeammalla oleva osa.

   Kävelimme kumpelilla varoen liukastumasta.

Taivutus

yks. nom. kumpeli, yks. gen. kumpelin, yks. part. kumpelia, yks. ill. kumpeliin, mon. gen. kumpelien kumpeleiden kumpeleitten, mon. part. kumpeleja kumpeleita, mon. ill. kumpeleihin.

Synonyymisanakirja

kumpeli

1. kumpare.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Vanhat merimiehet puhuivat usein merkillisestä kumpelista.
Kumpeli heilui merenkäynnissä veneen vierellä.
Hän väitti nähneensä kumpelin aallokossa.

Käännökset

Riimisanakirja

kumpeli rimmaa näiden kanssa:

pömpeli

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kumpareikko, kumpareinen, kumparelasku, kumpeli, kumpi, kumpikaan