kunniakkuus

substantiivi

1. Kunnioitettava asema tai arvokkuus.

   Hänen kunniakkuutensa paistoi läpi kaikessa, mitä hän teki.

Taivutus

yks. nom. kunniakkuus, yks. gen. kunniakkuuden, yks. part. kunniakkuutta, yks. ill. kunniakkuuteen, mon. gen. kunniakkuuksien, mon. part. kunniakkuuksia, mon. ill. kunniakkuuksiin.

Synonyymisanakirja

kunniakkuus

1. kunniallisuus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hänen käytöksensä osoitti suurta kunniakkuutta.
Kunniakkuus on luonteenpiirre

Käännökset

Riimisanakirja

kunniakkuus rimmaa näiden kanssa:

riehakkuus, terhakkuus, puuhakkuus, asiakkuus, lahjakkuus, luonnonlahjakkuus, erikoislahjakkuus, niljakkuus, linjakkuus

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kunniakierros, kunniakirja, kunniakkaasti, kunniakkuus, kunniakomppania, kunniakonsuli