kuorrute
substantiivi
-
Aine, joka levitetään ruoan pinnalle.
Kakun kuorrute oli suklaanmakuinen.
Taivutus
yks. nom. kuorrute, yks. gen. kuorrutteen, yks. part. kuorrutetta, yks. ill. kuorrutteeseen, mon. gen. kuorrutteiden kuorrutteitten, mon. part. kuorrutteita, mon. ill. kuorrutteisiin kuorrutteihin.
Esimerkit
Kakun kuorrute suli auringossa.
Kuorrute oli liian makea minun makuuni.
Hän valmisti kuorrutteen itse.
Etymologia
Johdettu verbistä 'kuorruttaa', joka tarkoittaa päällystämistä tai peittämistä jollakin.
Käännökset
Riimisanakirja
kuorrute rimmaa näiden kanssa:
suklaakuorrute, marenkikuorrute, sokerikuorrute, sokerivesikuorrute
Liittyvät sanat
kuorrutus, glaseeraus, sokerivesikuorruteLäheisiä sanoja
kuorosävellys, kuorosäveltäjä, kuoroteos, kuorrute, kuorruttaa, kuorrutus