kutu
substantiivi
-
Prosessi, jossa kalat tai muut vesieläimet lisääntyvät laskemalla mätinsä veteen.
Kevään kutu näkyi jokaisessa lammessa.
Taivutus
yks. nom. kutu, yks. gen. kudun, yks. part. kutua, yks. ill. kutuun, mon. gen. kutujen, mon. part. kutuja, mon. ill. kutuihin.
Esimerkit
Kalat kerääntyivät kutualueelle.
Kutu on tärkeä osa kalojen lisääntymistä.
Kutuvaroitus annettiin tietyllä rannikkoalueella.
Etymologia
Katso kutea; sukulaissanat viro kudu, karjala kudu, pohjoissaame goddju. Englanniksi spawn, frog roe
Käännökset
| englanti |
spawn |
| saksa | Laich (m), Fischlaich (m), Froschlaich (m) |
| romania | icre (f)-p |
| venäjä | икра́ (f) |
Sanonnat
"Heikki heittää, Paavo painaa, Matti nostaa (Heikin päivästä alkaa matikan kutu)."
"Kun koivut ovat hiirenkorvalla, alkaa sären kutu."
Liittyvät sanat
turo, sammakko, kalaLäheisiä sanoja
kutterinpuru, kuttu, kuttula, kutu, kutuaika, kutukala