kuullotus

substantiivi

1. Prosessi, jossa lisätään pinnalle kiiltoa tai kirkkautta, käytetään usein puupintojen käsittelyssä.

   Pöydän kuullotus teki siitä kuin uuden.

Taivutus

yks. nom. kuullotus, yks. gen. kuullotuksen, yks. part. kuullotusta, yks. ill. kuullotukseen, mon. gen. kuullotusten kuullotuksien, mon. part. kuullotuksia, mon. ill. kuullotuksiin.

Esimerkit

Kuullotus herättää luonnon kauneuden.
Teemme tänään pieni kuullotus.
Kuullotus kestää muutaman tunnin.

Käännökset

Riimisanakirja

kuullotus rimmaa näiden kanssa:

aallotus, pallotus, ellotus, mellotus, kiillotus, kengänkiillotus, kollotus, tollotus, vollotus, pullotus

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kuulijakunta, kuulla, kuullottaa, kuullotus, kuullunymmärtämiskoe, kuulo