kuulo

substantiivi

  1. Kyky aistia ääntä tai vastaanottaa auditiivisia viestejä; auditiiviset aistit.

    Hänen kuulo oli heikentynyt vuosien varrella.
Taivutus

yks. nom. kuulo, yks. gen. kuulon, yks. part. kuuloa, yks. ill. kuuloon, mon. gen. kuulojen, mon. part. kuuloja, mon. ill. kuuloihin.

Synonyymisanakirja

kuulo

  1. kuulokyky, kuuloaisti, kuuloaistimus, auditiivinen aisti, korva.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kuuloni on heikentynyt hieman.
Hänellä on tarkka kuulo.
Kuulo on tärkeä aisti.

Etymologia

Johdettu sanasta 'kuulua'

Sitaatit

  • "Kuten huomaatte, näkö, kuulo ja muisti ovat pian menossa."

Riimisanakirja

kuulo rimmaa näiden kanssa:

korvakuulo, ikäkuulo

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

audiologinen, audiologia, audiologi, kuuloaisti, ikäkuulo

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro